Satunnaistaminen
Tutkittavien satunnaistamisella eli randomisaatiolla tarkoitetaan tutkittavien jakamista tutkimusryhmiin sattuman määräämällä tavalla. Satunnaistamisella tutkimusryhmistä pyritään saamaan mahdollisimman samankaltaiset, lukuun ottamatta tutkittavaa käsittelyä. Näin voidaan havaitun eron päätellä johtuvan käsittelystä. Satunnaistettaessa, jokaisella tutkittavalla tulee olla yhtä suuri todennäköisyys päätyä eri tutkimusryhmiin. Jos tutkimuksessa on mukana useita keskuksia, tehdään satunnaistaminen jokaiseen keskukseen erikseen. Jos on mahdollista, että tutkittavalla käsittelyllä on erilainen vaikutus esimerkiksi eri sukupuolilla, eri-ikäisillä tutkittavilla tai sairauden vakavuusasteella, niin randomisointi tehdään joka taustatekijän ryhmään erikseen. Satunnaistaminen tulee kuvata tutkimussuunnitelmassa ja se on tehtävä tietokoneohjelmalla. Satunnaistaminen on tallennettava, jotta sen voi toistaa (siemenluku). Satunnaistamisen metodi ja ohjelma on raportoitava julkaisussa/raportissa. Tutkittavien satunnaistamisessa on hyvä käyttää statistikon apua. Yksinkertaisia menetelmiä, kuten kolikon heittoa tai lappujen nostamista hatusta, ei voi enää nykyään käyttää tieteellisissä tutkimuksissa. Kaikki satunnaistamiseen liittyvä dokumentaatio säilytetään.
Sokkouttaminen
Tutkimushoitojen sokkoutuksen tavoitteena on vähentää sekä potilaan että tutkimushenkilökunnan mahdollisten ennakkokäsitysten vaikutusta tutkimuksen tuloksiin. Yksöissokkotutkimuksessa (single-blind) tutkittava ei tiedä, mihin hoitoryhmään hän kuuluu. Kaksoissokkotutkimuksessa (double-blind) ei tutkittava eikä tutkija ja muukaan tutkimushenkilökunta saa tutkimuksen aikana tietää mihin hoitoryhmään tutkittava kuuluu. Avoimessa tutkimuksessa (open) sekä tutkittava että tutkimushenkilökunta tietävät, mihin hoitoryhmään tutkittava kuuluu. Myös avoimessa tutkimuksessa tulisi käyttää satunnaistamista.
Tutkittavien sokkouttamisluettelo ja -koodi tulee säilyttää lukitussa paikassa (esim. tutkimuksen biostatistikolla tai suljetussa kuoressa tutkijalla). Sokkotutkimuksen koodi tulee avata vasta tutkimuksen tietokannan virallisen sulkemisen jälkeen. Kaksoissokkoutetuissa tutkimuksissa on oltava olemassa järjestelmä, jonka avulla tutkimusvalmiste tai -hoito on tunnistettavissa lääketieteellisissä hätätapauksissa purkamatta muiden tutkittavien sokkoutusta.