Tutkittavalle, hänen huoltajalleen, lähiomaiselleen tai hänen lailliselle edustajalleen ei tutkimuslain mukaan saa suorittaa tutkimukseen osallistumisesta palkkiota. Tutkimuksesta aiheutuvista kustannuksista ja ansionmenetyksestä sekä muusta haitasta voidaan heille kuitenkin suorittaa kohtuullinen korvaus (Laki lääketieteellisestä tutkimuksesta 488/1999, 21 §).
Tutkittaville voidaan siis korvata lääketieteelliseen tutkimukseen osallistumisesta aiheutuneet todelliset matkakustannukset ja ansionmenetys. Henkilölle, jolla ei ole ansiotuloja tai joka osallistuu tutkimukseen vapaa-aikanaan, voidaan maksaa enintään työttömyyspäivärahan peruspäivärahan mukainen korvaus jokaiselta tutkimuspäivältä. Korvauksen saamiseksi on pyydettäessä esitettävä tarpeelliset kuitit, palkkatodistus tai muut vastaavat asiakirjat (Asetus tutkittavalle suoritettavista korvauksista 82/2011).
Mikäli tutkittava on terve vapaaehtoinen tai terveeseen tutkimushenkilöön rinnastettava potilas, jonka terveydelle tutkimukseen osallistumisesta ei ole suoraa hyötyä, voidaan lisäksi korvata tutkimukseen osallistumisesta aiheutuva muu haitta (rasitus, epämukavuus ja jokapäiväisten toimintojen rajoittuminen) riippuen haitan asteesta:
- vähäinen, enintään 50 euroa
- kohtalainen, enintään 120 euroa
- suuri, enintään 170 euroa
Jos tutkittavalle sairaalassa tai muussa tutkimuslaitoksessa tehtävät toimenpiteet kestävät yli 3 päivää, edellä mainittu korvaus voidaan maksaa kaksinkertaisena. Kolminkertainen korvaus voidaan suorittaa jos tutkimustoimenpiteet kestävät yli 7 päivää (joiden ei tarvitse olla peräkkäisiä päiviä).
Jos tutkittava peruuttaa tutkimukseen osallistumisensa kesken tutkimuksen, hänelle on korvattava siihen asti aiheutuneet matkakustannukset ja ansionmenetys.
Eettisen toimikunnan tulee arvioida tutkittavalle suoritettavan korvauksen kohtuullisuus. Tutkittaville maksettavat mahdolliset korvaukset tulee kuvata ja perustella lausuntopyynnössä.
Tutkimukseen osallistuminen ei yleensä saisi aiheuttaa kustannuksia tutkittaville. Tutkimuksen kustannuksia ei myöskään tule kohdentaa terveydenhuoltojärjestelmälle, ellei tähän ole saatu asianmukaista lupaa. Tutkimuslääkkeet ja niiden antamiseksi käytettävät laitteet on annettava tutkittavalle maksutta, ellei muuhun menettelyyn ole perusteltua syytä (Määräys 2/2012, Kliiniset lääketutkimukset). Myöskään KELA ei korvaa tutkimuslääkkeitä. Jos tutkittavalle aiheutuu kustannuksia, on nämä selkeästi kuvattava ja perusteltava tutkittavan tiedotteessa ja eettisen toimikunnan lausuntopyynnössä.